Apua, kohta on se hetki kun minun pitää sanoa oikeasti teille rakkaille näkemiin.
Mulla on älytön pakkaus operaatio tässä vielä pahasti kesken. Muistankohan kaiken ottaa mukaan. Toivotaan.
Oli tosi ihanaa nähdä lauantaina vielä kaikki rakkaat...jotain jäi poissa mutta eiköhän niitäki taas joskus tässä näe. Olisi varmaan hienoa jos kirjoittaisin tätä Englanniksi, koska se on kohta puhe kieleni. Minä ja Englanti..Iik!!! Siinä saakin jo vähän hampaita kiristellä...okei mitä toi taas tarkotti. Se vain tuli ekana mieleeni. Saatte kuulla seuraavan 3.5kk näitä ihmeellisiä vertauksia ja ajatuksia...jotka ovat ihan minua itseäni.
Tässä teetä hörppiessäni tulee niin ihana olo, että osaankohan kuvailla sen teille. Yritetään.
Sielu on puhdas ja avoin..täynnä toivoa ja yritystä. Halua nähdä uutta ja oppia samalla jotain niin hienoja asioita, että sen kirjoittaminen itkettää. En halua nyt itkeä kun olo on muuten niin ihana.=9
Minä en ole oikeasti edes vielä käsittänyt mitä on tapahtumassa. Siksi minusta ei oikein irtoa mitään.
Sinivalkoisin siivin minä otan askeleen tuntemattomaan.=)
Tulkaa mukaan ja nauttikaa...yritän kertoa teille mahdollisimman tarkasti mitä minä koen ja näen. Uskoisin kielen pysyvän suomena koko ajan...ellen koe englantia yhtäkkiä vahvemmaksi. I don't think so.
Minulla ei vain ole varmuutta saanko tähän kuvia mukaan.Toivotaan..täytyy tutkailla=)
Sehän onnistui=)
Siinä kuva Irlannista. Toivotaan että siellä on yhtä aurinkoista ku minä saavun sinne.
Mutta kuulemiin ja näkemisiin....minä poistun nyt pakkamaan ja nauttimaan viimeisistä hetkistäni suomen kamaralla. See ya!=)
R:Juuli